12 joulukuuta 2022

Sotepalveluiden järjestämistä ohjataan yhteisillä tavoitteilla

On ollut kiva huomata, että sotealan ammattilaiset ovat erilaisissa kirjoituksissaan nostaneet esille samoja asioita, joista myös minä ja Janne olemme kirjoittaneet Vitecin blogissa. Ajatukset ovat yhteisiä, vaikka asioita tarkastellaankin eri lähtökohdista.

Anita Van Gils hymyilee valkoista taustaa vasten.

Valtioneuvosto on vahvistanut valtakunnalliset tavoitteet sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiselle seuraaville neljälle vuodelle. Tavoitteiden asettaminen on yksi osa soteuudistusta. Niiden avulla ohjataan muun muassa sotesektorin kehittymistä, palveluja ja yhteistyötä. On hyvä, että valtakunnallisesti asetetaan yhteiset tavoitteet, joihin kaikki toimijat tähtäävät.

 

Yksi tavoitteista on hyvinvointialueiden yhteistyö muiden sotealan toimijoiden välillä. Yhteistyön mahdollistamiseksi on ensin rakennettava toimivat yhteistyörakenteet ja -kanavat. Tavoite viittaa siihen, että jatkossa yksityinen sektori on hyvinvointialueiden vahva yhteistyökumppani. Tämä vahvistaa meidänkin ajatustamme yhteistyöstä eri toimijoiden välillä ja yhteistyön mahdollistamisesta Acuten avulla.

 

Tiedon liikkuvuus ei parane järjestelmien avulla, vaan on loppujen lopuksi yrityskulttuurillinen asia.

 

Tavoitteissa määritellään myös raamit potilastietojärjestelmille. Tavoitetilana on, että alueella käytettäisiin yhtä yhteistä järjestelmää. Tämä ei koskisi ainoastaan hyvinvointialuetta vaan yhteistyöaluetta, joita meillä on viisi. Aina aika-ajoin nousee keskusteluissa esille kysymys koko maan kattavasta potilastietojärjestelmästä, ja nyt valtiovalta selkeästi ohjaa sotetoimijoita siihen suuntaan.

 

Yhden potilastietojärjestelmän malli tähtäisi siihen, että tiedot liikkuisivat paremmin toimijalta toiselle. Tietojen liikkuminen ja potilaan tietojen näkyvyys eivät kuitenkaan parane yhdellä järjestelmällä, mikäli toimintaprosessit eivät mahdollista sitä. Meillähän on jo nyt olemassa pääsy eri tietoihin Kanta-arkiston kautta. Sen käyttöä ja saavutettavuutta tulisi parantaa, jotta potilaan tiedot olisivat käytettävissä, kun niitä tarvitaan. Käytännössä mielestäni on kyse samasta asiasta, joka on monen yrityksen, alasta riippumatta, kynnyskysymys – onko tarvittava tieto saatavilla. Tiedon liikkuvuus ei parane järjestelmien avulla, vaan on loppujen lopuksi yrityskulttuurillinen asia. Sanoisinko jopa tahdon asia.