13 syyskuuta 2023
Suomen hallitus haluaa panostaa tekoälyyn ja automaatioon myös terveydenhuollossa. Teknisiä keinoja onkin järkevää hyödyntää sellaisissa tehtävissä, jotka hoituvat helpommin ilman ihmistä.
Tavoiteltavaa on myös, että aiheeseen liittyvät ratkaisut tehdään yhteisesti tai ainakin ovat yhteisesti hyödynnettävissä. Toimivaksi todetut ratkaisut, kuten oirekartoitukset, asiakkaan digipalvelut tai sähköiset terveystarkastukset, voisivat olla yhteisesti käytettävissä. Riippumatta siitä, kuka ne alun perin on toteuttanut.
Automatisointi on noussut strategiseksi painopisteeksi myös meillä Vitec Acutessa. Acuteen on jo toteutettu automaatio, jossa ajanvarausten muodostaminen tapahtuu ajanvaraustiketin perusteella. Automatiikka luo varaukset vanhimmasta tiketistä alkaen sitä mukaa, kun kalenterissa on tilaa.
Käyttäjä luo ajanvaraustiketin seuraavalle käynnille, kokonaiselle sarjalle käyntejä tai vaikka massana rokotuksiin halutulle asiakasjoukolle. Tiketin ehtojen perusteella varaukset syntyvät suoraan ammattilaisen kalenteriin. Tämä on erityisen näppärää, mikäli ammattilaisten kalenterissa on vapaita kohtia, joihin varaus voidaan lisätä. Tässäkin ratkaisussa tarvitaan kuitenkin vielä ihminen hallinnoimaan kalentereita ja muodostamaan ajanvaraustiketit.
Automaatiosta puhuttaessa on jännittävää pohtia, minkälaisia ratkaisuja me voisimme toteuttaa potilastietojärjestelmään. Ratkaisujen tulisi olla sellaisia, etteivät ne vie Acutea lääkinnällisen laitteen puolelle, mutta kuitenkin sellaisia, että vastaanottotyötä tekevän ammattilaisen työ nopeutuisi ja helpottuisi.
Se mikä oikeasti nopeuttaa ja auttaa ammattilaisten työtä, on mielestäni roolikohtaista ja riippuu terveydenhuollon toimintatavoista.
Voisiko käynnin kirjauksessa syntyä selkokielinen teksti asiakkaan vanhojen tietojen ja käynnille kirjattujen avainsanojen perusteella? Tai voisiko ohjelma tietää tämän käynnin pohjalta, että asiakas tarvitsee lähetteen laboratoriotutkimuksiin ja muodostaa ehdotuksen tutkimuksesta automaattisesti ammattilaisen tarkistettavaksi? Löytäisikö ohjelmisto sinne syötetystä datasta diabetesta sairastavat ja loisi heille seurantaa varten tarvittavat tutkimukset? Entä voisiko potilastietojärjestelmä nostaa asiakkaat ammattilaisen työlistalle yhteydenottoa varten?
Se mikä oikeasti nopeuttaa ja auttaa ammattilaisten työtä, on mielestäni roolikohtaista ja riippuu terveydenhuollon toimintatavoista. Työnkuva asettaa raamit sille, onko potilastietojärjestelmän parempi nostaa esiin oikeanlaista tietoa vai kenties tarjota apua toisteisten tehtävien jouhevoittamisessa. Haasteenamme onkin valita juuri oikeat kehityskohteet.
Anita van Gils